Lähtöfiiliksiä...

No niin, nyt ollaan siinä pisteessä, että kauan odotettu ammattikorkeakoulun ulkomaan vaihto ois käsillä... lähtö olis nimittäin huomenna. Barcelonaan.

Jännittääkö? - Juu, oon ihan paniikissa... niinku aina isojen muutosten edessä, mutta eiköhän tästäkin selvitä! Jännä juttu on se, että porukoilla vietetyn joululoman aikana rupes välillä jo "pää hajoamaan", mutta nyt kun lähtö on ihan nurkan takana, on semmonen "ois ihan kiva jäädä vielä kotiin sohvan nurkan turvaan" -olo. Jännittää erityisesti se, että lähden ihan yksin, tai ei ainakaan tällä tietoo ole Jamk:sta muita lähdössä samaan suuntaan. Ja pitäis selvittää itse tie Barcelonan lentokentältä noin 35 km päässä sijaitsevaan Bellaterraan, josta löytyy mun majoituspaikka, Vila Universitaria.

... ja mitä tohon pakkaamiseen tulee: ihan siltä varalta, että Espanjaan iskee jääkausi tai kaikki vaatekaupat yhtäkkiä häviää tai jos vaikka pitää lainata vaatteita koko muulle yliopiston väelle, oon pakannu noin 4 kk:n reissua varten 5 vuoden tavarat mukaan. Tai ehken ihan, mutta siltä se tuntuu... Ja kun matkalaukulla ei sais olla painoa enempää kun sen 23 kg, niin pitää tehdä taikoja, jotta kaikki (tarvittavat) kamat mahtuis mukaan.

Huom. vaaka taustalla välipunnituksien takia.

 Oon aina ollut sitä mieltä, että talvella kuuluu olla lunta, ja olin kyllä innoissani kun jouluna oli lunta <3. Ja oon innoissani kun nytkin on lunta ulkona... tuntuu hieman haikeelta ajatella, että nää mun tän talven lumet on nyt tässä ja seuraavan kerran lunta vasta ens talvena (ainakin toivottavasti). Mitä oon katellut Barcelonan tän hetkistä säätilannetta, niin siellä pitäis lämpötilojen olla noin + 5-15 asteen välillä. Eli aika semmosta kivaa alkukevään säätä tiedossa, kun vielä aurinkokin näyttäis paistavan. 

 

Piti ottaa muistoksi pari talvista kuvaa Iittalasta.

Vaikka oon tämmönen helposti haikee mielinen -ihminen, niin oon kuitenkin myös tosi innoissani lähdössä. Ensimmäinen ulkomaanmatka yksin, aika iso askel pienelle Iittalan tytön tyllerölle. Mutta tästä se maailman vallotus alkaa!

Toinen asia, mikä erityisesti jännittää (yksin lähtemisen lisäksi), on kieli. Hablo no espanol. Ainakaan kovin paljoo. Tässä vaiheessa espanjan kielitaito yltää suunnilleen "Gracias" ja "Yo cocino carne" -tasoille. Katalaanista puhumattakaan. No jos ei muuta, niin tuleepahan kerrankin harrastettua optimistisuutta: jos ne espanjalaiset vaikka osaiskin ees vähän englantia, tai päästään jollain suomi-englanti-espanja-ruotsi-saksa -yhdistelmäkielellä yhteisymmärryksiin asioista. Toiveajattelua?  Hope not. Onpahan ainakin mun survival-kirjatrio mukana, tarvii pian repun pelkästään niiden kantamiseen, jos trio vielä kasvaa...

You know what I mean...

Ois ehkä aika siirtyy tästä keittiöpöydän äärestä tonne sängyn puolelle, jos vaikka ees pari silmänräpäystä sais nukuttua ennen H-hetkeä. Seuraava julkaisu tuleekin sitten eteläeuroopan maaperältä! Vamos!


Saludos,
Laura

PS. Yhden lupauksen teen tässä ja nyt: jos mitään muuta en tällä Espanjan reissulla opi, niin tämän ainakin: